Ilari Torstin mielenkiintoinen treffikutsu ja jännittävä tapaamispaikka tekivät Susanna Jussilaan vaikutuksen.
Runo viikossa hoitaa parisuhdetta – Susanna Jussila ja Ilari Torsti ovat osoittaneet runoilemalla rakkautta jo yhdeksän vuotta
Moni on lukenut Susanna Jussilan ja Ilari Torstin rakkausrunoja Instagramissa. Nyt niistä on julkaistu kirja “Kiitos, että rakastat minua silti”.
Pari kohtasi ensimmäisen kerran vajaa yhdeksän vuotta sitten yhteisen ystävän seurassa jalkapallomatsissa. Ilari Torstilla oli Susanna Jussilasta heti tunne, että tässä on elämän nainen.
Entistä vaikuttuneempi Torsti oli, kun hän löysi netistä Jussilan runoblogin. Hän otti yhteyttä ja ehdotti treffejä.
– Minuun teki vaikutuksen Ilarin tapa esittää treffikutsu. Treffipaikkakin oli jännittävä, sillä seikkailimme taskulamppujen valossa Kruununvuorenrannassa vanhojen purettavien rakennusten keskellä, Jussila kuvailee.
Heti suhteen alussa Torsti alkoi lähettää Jussilalle kerran viikossa, maanantaisin, rakkausrunon. Torsti oli aina tykännyt ilmaista itseään kirjoittamalla, mutta runoja hän ei ollut aiemmin kirjoittanut. Tämä puolestaan innosti Jussilaa vastaamaan omilla rakkausrunoillaan. Suhde alkoi pikkuhiljaa syventyä.
Luulisi, että rakkausrunojen kirjoittaminen olisi hiipunut vuosien mittaan, mutta vielä mitä – Torsti lähettää edelleen Jussilalle, puolisolleen, runon kerran viikossa. Jussila ei kirjoita yhtä tiheään, koska hän kirjoittaa runoja monista muistakin aiheista.
Molempien rakkausrunoja on julkaistu heidän Instagram-tileillään @rakkausrunoviikossa ja @sielun_sopukoita. Nyt niistä on julkaistu kirja Kiitos, että rakastat minua silti (Otava).
– Saimme muutama vuosi sitten idean, että runot voisi julkaista myös kirjana. Vuosien varrella runoja on kerääntynyt valtavasti, ja halusimme, että muutkin voivat lukea niitä.
Samanlainen elämänkatsomus yhdistää
Kaksikon mielestä rakkauden tunteita on pystynyt paremmin sanoittamaan runojen avulla.
– Rakkaus on suomen kielessä iso ja painava sana, eikä sitä ole yhtä helppo käyttää kuin vaikka englannin kielen sanaa love. Lisäksi minun on aina ollut helpompi kertoa syvimmistä tunteistani kirjoittamalla kuin puhumalla. Vähitellen rakkaus on laajentunut runoissani koskemaan muitakin tärkeitä ihmissuhteita, luontoa ja ympäröivää elämää, Ilari Torsti sanoo.
Yhdessä. Se oli sana, joka kuiskattunakin kantoi kaksi elämää.
– Minäkin koen, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Olen aina käsitellyt tunteitani kirjoittamalla. Runot ja ylipäätään kirjoittaminen tarjoavat tässä hektisessä ajassa myös mahdollisuuden pysähtyä, Susanna Jussila sanoo.
Jussila kertoo olleensa alusta lähtien otettu Torstin runoista ja persoonasta. Hän kokee, että puolison rakkaudenosoitukset ovat vahvistaneet ja vaalineet yhdessäoloa.
– Alkuvaiheessa minulla oli pelon ja epävarmuuden tunteita suhteen onnistumisesta. Taustalla oli hylätyksi tulemisen pelko. Oli merkittävää saada sanoitettua runoissa näitäkin tunteita.
Moni ei uskalla heittäytyä rakkaussuhteeseen, koska ei voi olla varma sen toimivuudesta. Ilari Torsti ja Susanna Jussila kokevat, että rakastuminen on aina riski, mutta se riski on kannattanut ottaa.
Torstin mukaan hänellä oli ollut nuoresta asti tavoitteena löytää rakkaus elämäänsä.
– Oli tietysti pelottavaa avata itsensä rakastamalleen ihmiselle. Pakostakin sitä mietti, onko riittävän hyvä hänelle. Parhaassa tapauksessa voi kuitenkin käydä niin, että sinut hyväksytään täysin omana itsenäsi. Se on tosi mahtavaa. Tässä suorituskeskeisessä maailmassa voisi joskus riittää vain se, että pyrkii olemaan hyvä kumppani toiselle.
Jussilasta rakastuminen on tuntunut yhtä aikaa kauneimmalta ja pelottavimmalta asialta maailmassa.
– Olin omaksunut hyvin itsenäisen naisen roolin. Toisaalta sisälläni on aina asunut pieni romantikko, joka on salaa haaveillut hyvästä parisuhteesta. Nyt tuntuu ihanalta, kun välillä voi olla myös pieni ja heikko.
– Meitä yhdistää myös samanlainen elämänkatsomus, sillä olemme molemmat sielultamme maailmanparantajia.
Jussila tekee neljättä vuotta väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle. Hän tutkii ihmisoikeustyötä tekevien ihmisten jaksamista.
Torsti puolestaan toimii kehityskoordinaattorina syrjäytymisvaarassa olevien nuorten palveluiden kehittämisen parissa Helsingin Diakonissalaitoksella. Hänellä työn ytimessä ovat lähimmäisenrakkaus, muista ihmisistä huolehtiminen ja välittäminen.
Parisuhde on yhteisen kasvun paikka
Moni ei uskalla heittäytyä rakkaussuhteeseen, koska ei voi olla varma sen toimivuudesta. Ilari Torsti kokee, että vaikka rakastuminen on aina riski, sitä riskiä ei kannata olla ottamatta.
– Parisuhteeseen ladataan helposti liiallisia odotuksia. Minusta taas juuri se on inhimillistä, että rakkaus ja yhdessä oleminen ei ole aina niin helppoa. Susannan kanssa voimme joukkueena navigoida monimutkaisessa maailmassa. Samalla voi oppia olemaan myötätuntoinen myös itseään kohtaan.
– Toimivassa suhteessa voi yhdessä käsitellä kipeimpiäkin asioita. Se saattaa olla korjaava ja suorastaan elämää mullistava kokemus.
Susanna Jussila on samaa mieltä. Heillä molemmilla oli ollut ikäviä kokemuksia rakkaudessa, ja niistä oli jäänyt säröjä.
Olla pieni ja palasina. Silti jollekin kaikkeus. Sitä on parantava rakkaus.
– On ymmärrettävää pelätä uutta ihmissuhdetta. Olin ainakin itse tullut varovaisemmaksi, enkä ollut heti valmis hyppäämään uuteen, kun en tiennyt, voisinko luottaa toiseen täysillä, Jussila sanoo.
– Parisuhde Ilarin kanssa on ollut minulle kasvun ja tietynlaisen pehmentymisen paikka. Olen myös oppinut pyytämään häneltä apua, mikä oli minulle aluksi tosi vaikeaa. Minulla on kai ollut jonkinlainen suomalainen vahvan naisen ja pärjäämisen malli. Olen miettinyt paljon sen juuria ja esimerkiksi lottana toiminutta isoäitiäni.
Molemmat myös ymmärtävät sen, että muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa voi kasvaa ja tulla kohdatuksi ja nähdyksi.
Rakkausrunoista voi tulla helposti mahtipontinen ja sokerinen mielikuva. Ilari Torsti ja Susanna Jussila haluavat rikkoa tuota mielikuvaa ja kirjoittaa rakkaudesta eri puolineen.
Miehen elämää ohjaavat yhä usein sukupuoleen liittyvät stereotypiat
Rakkausrunoista voi tulla helposti hieman mahtipontinen ja sokerinen mielikuva. Ilari Torsti ja Susanna Jussila haluavat rikkoa tuota mielikuvaa ja kirjoittaa rakkaudesta eri puolineen.
Torsti pohtii sitä, että elämä on hyvin sattumanvaraista myös rakkaudessa, eikä rakkaus muuta taikaiskusta kenenkään elämää. Moni asia olisi voinut mennä myös toisin. Se on samalla ahdistavaa ja kiehtovaa.
Torstia harmittavat sukupuoleen liittyvät stereotypiat: edelleen oletetaan, että miehen on vaikea ilmaista syvimpiä tunteitaan.
– Toivoisi, että jokainen voisi olla vapaasti oma itsensä, eivätkä sukupuoleen liitetyt stereotypiat ohjaisi niin paljon miehen elämää.
– Itse tunnustaudun herkäksi runopojaksi, mutta käyn myös salilla ja olen innokas penkkiurheilija. On vapauttavaa, ettei tarvitse pysytellä tietyssä sukupuolilokerossa. Toisaalta tunnen välillä itseni vaivautuneeksi siitä, että ihmiset ovat erityisen kiinnostuneita minusta sen vuoksi, että olen mies, joka kirjoittaa rakkausrunoja.
Jussilan mukaan nyt eletään yksilökeskeistä aikaa, mikä vaikuttaa parisuhteiden luomiseen.
– Ajatellaan, että ihmisen pitäisi pärjätä yksin, mutta sehän on mahdotonta, koska olemme syntymästä asti riippuvaisia toisistamme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Levätkää ensin, kokeilkaa seksissäkin jotain ihan uutta – perheneuvojan vinkit parempaan parisuhdekesään
Hyvä elämäKesäloma voi tuntua kuumottavalta paitsi säiden puolesta, myös parisuhteen kuormittumisen vuoksi. Tässä perheneuvoja Mari Kinnusen parisuhdevinkkejä leppoisampaan lomaan.
